| 1. |
- Hakulinen, Auli, et al.
(författare)
-
Suomen ja viron kyl(lä)/küll ja kieltolausen sanajärjestys. [Finnish and Estonian kyl(lä)/küll and the word order of negative clauses.]
- 2016
-
Ingår i: Lähivôrdlusi. Lähivertailuja. - : Estonian Association for Applied Linguistics. - 1736-9290 .- 2228-3854. ; 26, s. 84-126
-
Tidskriftsartikel (refereegranskat)abstract
- This paper looks comparatively at the Finnish kyl(lä) and Estonian küll, which function as an epistemic adverb and a particle in both languages, and have a common origin in the noun ‘abundance’. Even though the word is mostly used to formulate positive answers, it also occurs in negative utterances. This is the focus of the current paper, which at the same time touches on the complex area of word order. Even though both languages feature more or less free pragmatic word order, the patterns for negative utterances which contain both the negation word ei and kyl(lä)/küll are varied, especially regarding the placement of adverbs and particles. On the basis of conversational data the study establishes four patterns for Finnish((X+)ei,en+X+kyl(lä);ei+X+kyllä#;ei+V+kyl(lä)+Y;X+ei+ kyl(lä) +Y, where X denotes one or several noun phrases and Y an adverbial) and three patterns for Estonian (X + ei + V (+X) + küll + other; ei + V + küll# (+ other); X/Y + küll + ei + V + other), where only the last one is frequent. Accordingly, Finnish reveals more flexibility in word order and negation-initial patterns, while in Estonian ei regularly follows küll, which is impossible in Finnish. The negation word and the finite verb have to occur near each other in Estonian but not in Finnish.In order to analyze the interactional functions of these patterns, the conversation analytic method is used which makes it possible to reveal participants’ local understanding of each prior action. The study shows that there are two relatively small functional areas where the word order patterns coincide in Finnish and Estonian: in a concessive use ((X+) ei, en + V + kyl(lä)/küll), and when kyl(lä)/küll is used as an utterance-final epistemic marker. The latter pattern, however, is extremely rare in Estonian, and has developed a special implication of ‘as a matter of fact’ in Finnish. In other functions, the word order is different. In particular, in answers to polar questions the ordering of the negation word and kyl(lä) or küll is the opposite, with negation preceding kyl(lä) in Finnish and following küll in Estonian. While in Finnish the word kyl(lä) functions as an epistemic reassurance for the recipient, in Estonian the küll + ei pattern is typically used for building contrast with the prior and setting the initial element into focus. Regardless of the phonological and historical similarity, the syntactic patterns for this adverb/ particle are different, which may reflect more overarching differences in word order between the two languages – something that remains to be explored. At least when it comes to kyl(lä) and küll, Finnish word order is more flexible, while Estonian displays a distinct grammaticalized pattern. Accordingly, the function of the “same” epistemic word emerges in a more content-related manner in Finnish, where it expresses speaker certainty, and as more of a syntactic device in Estonian, where it marks another element in the clause as being contrasted. This illustrates the decisive role of interactional and syntactic context in (the development of) word meaning.
|
|
| 2. |
|
|
| 3. |
|
|
| 4. |
|
|
| 5. |
- Marila, Marko Mikael, Dr. 1981-
(författare)
-
Suomalaisen ydinvoimavastaisuuden perintöarkeologiaa [Arvsarkeologin för finländska antikärnkraftmedborgarrörelser]
- 2024
-
Ingår i: Muinaistutkija. - Helsinki : Suomen arkeologinen seura. - 0781-6790. ; 41:2, s. 5-24
-
Tidskriftsartikel (refereegranskat)abstract
- Artikkelissa esitellään suomalaisten ydinvoimaa ja uraanin etsintää vastustavien kansalaisliikkeiden ja ympäristöjärjestöjen arkeologista perintöä kolmen esimerkkitapauksen avulla. Esimerkkitapausten kohteet ovat vuosille 1983–2010 ajoittuvia ja Suomen maantieteellisellä alueella sijaitsevia kalliohakkauksia, kalliotaideteoksia ja kivisiä muistomerkkejä, joita tarkastellaan artikkelissa niiden historiallisen, yhteiskunnallisen ja ydinvoimapoliittisen kontekstin valossa. Kohteiden arkeologista ja perinnöntutkimuksellista relevanssia arvioidaan artikkelissa esihistoriallisen kalliotaiteen ja tulevaisuuskommunikaation näkökulmasta. Artikkelin pääargumentti on, että koska ydinvoimanvastaisten kansalaisliikkeiden arkeologinen perintö on monitulkintaista ja nopeasti muuttuvia poliittisia asenteita tallentavaa, se tarjoaa arvokkaita mahdollisuuksia kulttuuriperinnön tulevaisuuden uudelleenajattelemiselle.
|
|
| 6. |
- Mäki, Pirjo, et al.
(författare)
-
Skitsofrenia ja muut psykoosit
- 2016
-
Ingår i: Lasten- ja nuorisopsykiarian oppikirja. - : Duodecim. - 9789516564619
-
Bokkapitel (refereegranskat)
|
|
| 7. |
- Pastuhov, Annika, 1987-, et al.
(författare)
-
Kansalaisuus osallisuutena puutyökurssilla : Etnografinen tutkimus kansalaisopiston senioreiden kädentaitojen kurssilla
- 2019
-
Ingår i: Aikuiskasvatus. - Helsinki, Finland : Kansanvalistusseura. - 0358-6197 .- 2490-0427. ; 39:3, s. 182-193
-
Tidskriftsartikel (refereegranskat)abstract
- Artikkelissa paneudutaan kansalaisuuteen ja siihen, miten se ilmenee kansalaisopiston kurssilla. Tutkimuskysymykseen, millä tavoin kansalaisuus ilmenee osallisuutena kansalaisopiston senioreiden puutyökurssilla, haetaan vastausta etnografisella tutkimusmenetelmällä. Etnografinen kenttätyö toteutettiin senioreiden puutyökurssilla yhden kevätlukukauden aikana. Kurssi oli harrastusperustainen ja omaehtoinen työyhteisö, jossa korostui tekemisen itseisarvo. Sen keskeiset kulttuuris-sosiaaliset erityispiirteet olivat huolenpito, avuliaisuus, avoimuus, toisten arvostus ja suvaitsevaisuus. Ne loivat vastavuoroisten kohtaamisten tiloja. Kurssin kulttuuris-toiminnalliset erityispiirteet, kuten ahkeruus, huolellisuus, esteettisyys, tarkkuus ja säästeliäisyys, puolestaan määrittivät sekä yhteisöllisyyden että toiminnallisuuden lähtökohdat ja reunaehdot. Puutyökurssi toimi osallistujille työelämän jatkumona ja elämänprojektin peruskivenä, ja osallistujat saivat etäisyyttä eläkeläisrutiineihin. Näin he myös saivat keinoja hallita joitakin haasteita. Puutyökurssin mahdollistamaa osallisuutta voi pitää vaihtoehtoisen elämänhallinnan tavoitteluna ja vapaan sivistystyön kansalaisuutta siten yhdenlaisena vaihto- ja omaehtoisena osallisuutena.
|
|
| 8. |
|
|
| 9. |
|
|
| 10. |
- Ylikoski, Petri, 1969-
(författare)
-
Hyviä ja huonoja perusteita kokeelliselle sosiologialle
- 2015
-
Ingår i: Sosiologia. - Finland : The Westermarck Society. - 0038-1640. ; 52:3, s. 204-221
-
Tidskriftsartikel (refereegranskat)abstract
- Kokeellisen tutkimuksen suosio on nopeasti kasvamassa eri yhteiskuntatieteissä. Merkittävä osa tästä tutkimuksesta on sosiologisesti kiinnostavaa, ja siksi kaikkien sosiologien on hyvä tutustua sekä kokeellisen tutkimuksen vahvuuksiin että sen heikkouksiin. Tämä kirjoitus aloittaa erittelemällä kokeellisen tutkimuksen nousun taustatekijöitä ja jatkaa sitten esittelemällä kokeellisen tutkimuksen moninaisuutta: erilaiset kokeelliset asetelmat eroavat toisistaan suuresti ja samaakin koeasetelmaa on mahdollista käyttää useaan erilaiseen tutkimukselliseen tarkoitukseen. Tästä moninaisuudesta seuraa, että vaikka kokeellisen tutkimusasetelman erityinen ansio on sen suosiollisuus kausaalisille päätelmille, tulee kokeellinen tutkimus ymmärtää laajemmin kuin pelkkänä kausaalisten vaikutus- väitteiden testaamisena. Yleisesti ottaen kokeellisen tutkimuksen lisääntyminen on ehdottoman hyvä asia yhteiskuntatieteiden kannalta. Siihen ei kuitenkaan tule yhdistää kahta ongelmallista ajatusta. Ensimmäinen näistä on ajatus ehdottomasta ja tiukasta näyttöhierarkiasta, joka koskee eri tutkimus- tapojen soveltuvuutta luotettavien kausaalipäätelmien tekemiseen. Tämä ajatus on osoittautunut toimimattomaksi jo lääketieteellisten toimenpiteiden arvioinnin kohdalla, ja hankaluudet vain kas- vavat, jos sitä sovelletaan politiikkatoimenpiteiden arviointiin, puhumattakaan sen yleisemmästä soveltamisesta yhteiskuntatieteissä. Toinen ongelmallinen ajatus on toive, että kokeellisten mene- telmien myötä yhteiskuntatieteet voisivat viimein siirtyä nopeasti etenevän ja vakaasti kasautuvan tiedon tuottamiseen. Kokeellisesta menetelmästä ei ole tällaisen haavekuvan toteuttajaksi. Luonte- vinta onkin ajatella kokeellista tutkimusta yksinkertaisesti tervetulleena täydennyksenä sosiologian ja muiden yhteiskuntatieteiden menetelmävalikoimaan.
|
|
