| 1. |
|
|
| 2. |
- Kallio, Tomi J.
(author)
-
Ammattilaisbyrokratiat tehokkuuden aikakaudella : tasapainoilua asiantuntijaeetoksen ja tehokkuuspaineiden välillä
- 2015
-
Doctoral thesis (other academic/artistic)abstract
- Tässä väitöskirjatutkimuksessa tarkastellaan asiantuntijaorganisaatioita – erityisesti suomalaisia julkisomisteisia yliopisto- ja sairaalaorganisaatioita – tilanteessa, jossa pääasiassa näiden organisaatioiden ulkopuolelta tulevat paineet pakottavat niitä omaksumaan tehokkuusajattelun. Tutkimuksen lähtökohtana on ajatus siitä, että sairaala- ja yliopisto-organisaatiot, jotka Mintzbergin (1979) klassista terminologiaan soveltaen ovat malli-esimerkkejä organisaatiotyypistä, jota kutsutaan ammattilaisbyrokratiaksi, muistuttavat monilta keskeisiltä ominaispiirteiltään toisiaan. Puhuttaessa ammattilaisbyrokratioista, tutkimuksessa viitataan nimenomaisesti julkisiin sairaaloihin ja yliopistoihin. Tutkimus koostuu kahdesta osasta: viidestä referee-menettelyn läpikäyneestä, julkaistusta, empiirisestä osatutkimuksesta sekä ne yhteen vetävästä, tutkimuksen kokonaisargumentin muodostavasta, teoreettisesta synteesiosasta. Siinä missä jokaisessa osatutkimuksessa on oma kysymyksenasettelunsa, tutkimuksen synteesiosassa ammattilaisbyrokratioiden kohtaamaan tehokkuuspaineeseen liittyen esitetään kolme kokoavaa tutkimuskysymystä:i) Miten ammattilaisbyrokratiat ovat kyenneet omaksumaan tehokkuusajattelun?ii) Miksi tehokkuusajattelun omaksuminen on vaikeaa ammattilaisbyrokratioissa?iii) Mitä tehokkuusajattelun omaksuminen ammattilaisbyrokratioissa edellyttäisi?Tutkimuksessa todetaan, että tehokkuusajattelun omaksuminen on yliopisto- ja sairaalaorganisaatioille erittäin vaikeaa, sillä tehokkuusajattelu, ainakin niin kuin se uuden julkisjohtamisen (NPM) yhteydessä on mielletty, ei ole perinteisesti kuulunut näiden ammattilaisbyrokratioiden toimintalogiikkaan, eikä siten myöskään niiden avainryhmien professionaaliseen eetokseen. Koska tehokkuuden yksiselitteinen määritteleminen ammattilaisbyrokratioiden tapauksessa on lisäksi poikkeuksetta erittäin haasteellista, tutkimuksessa esitetyn tulkinnan mukaan yliopisto- ja sairaalaorganisaatiot päätyvät monessa tapauksessa omaksumaan ratkaisuja, rakenteita ja käytäntöjä, jotka paremminkin seremoniallisesti ilmentävät tehokkuutta, kuin todellisuudessa muuttavat niiden perinteisiä käytäntöjä, ainakaan operatiivisen asiantuntijatyön tasolla.Analyysissä päädytään johtopäätökseen, jonka mukaan tehokkuusajattelun omaksumisen haasteet ammattilaisbyrokratioissa palautuvat lopulta sellaisiin ammatillisen työn institutionalisoituneisiin piirteisiin, joiden muuttaminen on paitsi kyseenalaista, myös itsessään varsin pitkällinen ja vaikea prosessi. Sairaala- ja yliopisto-organisaatioiden professionaalinen henkilöstö suhtautuu tehokkuusajattelun implementointiin omaan asiantuntijatyöhönsä pääsääntöisesti varsin kriittisesti, vaikka erityisesti sairaala-organisaatioiden tapauksessa toiminnan yleisen tehokkuuden kehittämisen tarve hyväksytäänkin. Sairaalaorganisaatioissa keskeisessä roolissa olevan lääkärikunnan osalta tehokkuusajattelun primääriksi uhkakuvaksi tutkimuksessa tulkitaan profession vallan, erityisesti hallinnollisen päätäntävallan, menettämisen uhka lääkärikunnan ulkopuolisille ammattijohtajille. Vastaavasti yliopistoissa opetus- ja tutkimustyötä tekevän henkilöstön osalta keskeiseksi tehokkuusajattelun uhkakuvaksi tulkitaan huoli numerojohtamisesta: jo itsessään yliopistotyöhön sopimattoman tulosjohtamisen muuttumisesta itsetarkoitukselliseksi numeroiden tuottamiseksi.Tehokkuusajattelun aito, seremoniallisuuden ylittävä omaksuminen edellyttäisi yliopisto- ja sairaalaorganisaatioiden keskeisten ammattilaisryhmien, yliopistoissa tutkimus- ja opetushenkilökunnan ja sairaalaorganisaatioissa lääkärikunnan, professionaalisen eetoksen ja asiantuntijaidentiteetin muutosta. Lisäksi tehokkuusajattelun omaksuminen edellyttäisi institutionaalisen logiikan muutosta, jonka myötä sairaala- ja yliopisto-organisaatiot eivät enää ilmentäisi niinkään perinteistä ammattilaisbyrokratia-arkkityyppiä, vaan jotakin muuta, toistaiseksi mahdollisesti tuntematonta ammattilaisorganisaation arkkityyppiä.Tutkimuksessa esitetyn tulkinnan mukaan yliopistoissa ja sairaalaorganisaatioissa tehokkuuspaineen seurauksena toistaiseksi tapahtuneet, lähinnä hallintoon, päätöksen-tekoon ja uraan liittyvät muutokset ilmentävät siirtymää kohti markkinaorientoituneempaa toimintatapaa. Kyseessä on kuitenkin paremminkin jonkinlainen organisaatiokentän evoluutio, kuin varsinainen institutionaalisen logiikan muutos. Ammattilaisbyrokratioissa operatiivisella tasolla tapahtuneet muutokset ovat olleet toistaiseksi vähäisempiä kuin niiden hallinnossa tapahtuneet muutokset. Tämä on merkittävää, sillä ammattilaisbyrokratian tapauksessa operatiivinen ydin on organisaation keskeinen osa ja operatiivisen ytimen ammattilaiset ovat perinteisesti käyttäneet omaan työhönsä liittyen merkittävämpää valtaa kuin strategisen huipun johtajat. Todellista valtaa ammattilaisbyrokratioissa käyttävät siten edelleen ammattilaiset itse, eivätkä niinkään organisaatioiden formaalissa esimiesasemassa olevat johtajat.Managerialismi on kuitenkin kiistatta kaventanut erityisesti yliopistojen tapauksessa kollegiaalisuutta ja demokraattista päätöksentekoa. Organisaatioiden ylätasolla tapahtuneet muutokset ovat myös luoneet eräänlaisen kahden kriteeristön ongelman: ammattilaisbyrokratioissa vaikuttavat toisaalta ammattikuntien omat perinteiset toiminnallisen tuloksellisuuden ja laadunarvioinnin kriteerit, toisaalta tulosjohtamisen mukanaan tuomat ammattikuntien ulkopuolisten, ei-ammattilaisten, laatimat kriteerit. Yleinen suuntaus vaikuttaa olevan, että ammattilaisbyrokratioiden tuottavuuden ja laadun kriteerit määritellään yhä enemmän rahoittajien, ei niinkään ammattilaisten tai heidän professionaalisten järjestöjensä toimesta.Tutkimuksen käytännölliset johtopäätökset ammattilaisbyrokratioiden tehokkuuden näkökulmasta voi tiivistää seuraavasti. Toisin kuin sairaalaorganisaatioissa, yliopisto-organisaatioissa ammattilaisbyrokratiaan kohdistuva tehokkuuspaine ei ammattilaisten omasta näkökulmasta näyttäydy aina legitiiminä. Ulkopuolisten toimijoiden kehittämien ja säätämien, tehokkuuteen tähtäävien käytäntöjen, toimintamallien ja lakien valuviat ovat seurausta ennen kaikkea siitä, että niiden laatijat eivät ymmärrä riittävästi ammattilaisbyrokratioiden toimintalogiikkaa. Tämän myötä tehostamispyrkimykset johtavat usein juuri päinvastaiseen tulokseen kuin mihin niillä on tähdätty – toiminta muuttuu näennäisesti tehokkaammaksi, mutta ammattilaisbyrokratian ydintoiminnan näkökulmasta mahdollisesti aiempaa tehottomammaksi. Niitä ohjauskeinoja ja välineitä, joilla ammattilaisbyrokratioita johdetaan, tulisikin arvioida uudelleen; olisi kriittisesti tarkasteltava soveltuvatko ne ylipäätään luonteeltaan sisäisesti motivoituneen ja professionaalisen eetoksen ohjaaman asiantuntijatyön johtamiseen. Ammattilaisbyrokratioita ei ylipäätään voi johtaa niiden erityisluonteen vuoksi kuten useimpia muita organisaatioita, ylhäältä alas, vaikka managerialististen käytäntöjen viimeaikainen omaksuminen ammattilaisbyrokratioissa siihen nimenomaisesti tähtää.
|
|
| 3. |
|
|
| 4. |
|
|
| 5. |
- Savola, Kristiina, 1989-
(author)
-
Rajanvetoja ja vastakkainasetteluja : Diskursiiviset strategiat suomalaisten poliitikkojen blogiteksteissä vaalivuonna 2015
- 2024
-
Doctoral thesis (other academic/artistic)abstract
- In this monograph thesis, I examine political confrontations, their actors, conflict lines, discursive strategies, linguistic means, and related topics in Finnish politicians’ blog texts. Additionally, I analyse the occurrences of populist communication styles within these politicians’ blog discourses.The data consists of blog texts from nine ideologically diverse politicians from the Finnish parliamentary election year of 2015. The study is grounded in Critical Discourse Studies (Reisigl & Wodak 2016) and employs methods of rhetorical-performative discourse analysis (Palonen & Saresma 2017), along with political theories of politics and populism (Laclau 2005; Moffitt 2016; Mouffe 2005, 2013; Palonen 2020).The first part of the analysis explores the core topics in the data: economic politics and immigration politics, along with their related discourses. Discourses on economic politics in the blogs of government politicians include defending the welfare state, and advocating for citizens’ equalisation, viewing citizens as a socio-economically homogeneous group. Additionally, they address confrontation as a political obstacle and the necessity of economic measures. Opposition politicians' blogs, on the other hand, feature a discourse defending citizens against the government’s planned and implemented economic cuts.Discourses on immigration politics in government politicians’ blogs frame asylum seekers as a threat and migration as a cause of societal polarisation in Finland, while also opening up a human right discourse that views asylum seekers from a humanitarian perspective. In opposition politicians’ blogs, the predominant discourse defends asylum seekers.These topics are linked to ongoing global crises, such as the so-called refugee crisis and the aftermath of the 2008 economic crisis. Government politicians focus on their impacts on Finland and Europe, while opposition politicians emphasise Finland’s role as a responsible actor and mediator in international politics.The second part of the analysis examines conflict lines, discursive strategies, and linguistic means involved in confrontations. Strategic dimensions of the confrontations include a populist division between ‘the people’ and ‘the elites’, as well as between ‘the people’ and media and researchers. Strategies also involve affective defence of socially vulnerable groups, ideological opposition, equalisation of citizens, consensus-seeking, holding citizens accountable, and community building.Confrontations occur at the level of discursive strategies, lexical, metaphorical, rhetorical, and structural choices in the blog texts, and in the intertextual relations between the texts. Linguistically, these confrontations are produced through negative labelling of opponents, actor-distancing generic constructions (passive verbs, and the Finnish zero person), metaphors like water, war, sport, and the nation as a body, as well as empty and floating signifiers, euphemisms, antitheses, and irony.In summary, confrontation is a political positioning strategy used to legitimise politicians’ positions and agendas, create and maintain in-groups and out-groups, and defend them from hypothetically threatening actors and forces, who in turn are delegitimised. Additionally, confrontations are utilised to shape perceptions of political reality, criticise, and highlight other actors’ responsibilities.
|
|
| 6. |
- Torvinen, Merja
(author)
-
Käännösstrategiat ja diskurssit : analyysi 1600–1800-lukujen ranskalaisista Lapin-kuvauksista ja niiden moderneista suomennoksista
- 2020
-
Doctoral thesis (other academic/artistic)abstract
- In my dissertation, I study the ways discourses of Finnishness and Saminess are being construed in three French travel depictions dating from 17th to 19th century and their Finnish translations dating from the late 20th century. Firstly, I examine the discursive image of Lapland in the French source texts and the Finnish target texts. Secondly, I analyze the translations as cultural products and the ways the translation process affects the construction of discourses.My research can be described as interdisciplinary and mixed methods research. I examine discourses in the contexts of critical text and discourse analysis as well as discourse-oriented translation analysis and sociology of translation. I use both qualitative and quantitative methods. In particular, I utilize the Hallidayan register analysis with a focus on the ideational function. In addition, I study the language and discourse changes brought on by the translation process through the analysis of translation shifts and strategies.The discourses construed in the French travel descriptions of the Finns and the Sami are in many ways stereotypical and recurring. However, they also reflect the societal ideals, values and circumstances of their own era and evolve and transform with and through the changes in the society. As the exoticism and the discourse of wilderness of the earliest travel depiction evolve into a discourse of pity in the 18th century and romanticism in the 19th century, the discourses on Finnishness especially become more positive.The global translation strategy of the translator has been that of cultural filtering, especially domestication. In addition, the level of explicitness, descriptivity and cohesion has increased in the target texts. The target texts also become polyphonic as the voice of the translator is introduced next to and above the voices of the French writers, in order to direct and guide the modern Finnish reader.
|
|
